Rosamaria Nevalainen – 2013

Milloin valmistuit lukiosta?
Keväällä 2013.

Mitä olet tehnyt lukion jälkeen?
Hain abikeväänä opiskelemaan logopediaa yliopistoon ja kävin valmennuskurssinkin. Selvisi, että sisäänpääsy vaatisi lähes täydellisen onnistumisen pääsykokeissa, mutta minulla ei ollut jaksamista lukea kirjoitusten jälkeen enää täydellä teholla. Suunnittelin siis välivuotta ja ajatus mahdollisuudesta syventyä johonkin muuhun kuin kirjojen pänttäämiseen alkoi houkutella.

Päädyin kansanopistoon opiskelemaan musiikkiteatteria ja vuodesta tuli yksi parhaistani. Lepo, ystävät ja itsenäistyminen tekivät hyvää ja antoivat eväitä tulevaan. Vuoden aikana tajusin myös, että raskaudet, synnytykset ja seksuaalisuuteen liittyvät teemat ovat kiinnostaneet jo pitkään, ja haluankin opiskella kätilöksi. Kevään aikana pyrin lukemaan pääsykokeisiin pieniä pätkiä kerrallaan hektisen opistoarjen lomassa ja iloiseksi yllätyksekseni sain opiskelupaikan Helsingistä Metropolia AMKsta. Kätilöksi opiskellaan (ainakin toistaiseksi) 4,5 -vuotisessa kaksoistutkinnossa, josta saa myös sairaanhoitajan pätevyyden. Opinnot ovat imaisseet minut täysillä mukaansa ja olen löytänyt samanhenkisiä ystäviä luokastani. Nyt valmistumisen kynnyksellä on huikeaa katsoa kuljettua matkaa, paljon on tullut opittua ja koettua, vaikka vielä enemmän opittavaa taitaa jäädä tulevaisuuteen.

Tärkein oppi, mitä lukiosta on jäänyt mieleen?
Kielet eivät ole kuuluneet vahvuuksiini (eivätkä kiinnostuksen kohteisiini) oikein koskaan. Päädyin kuitenkin jostain syystä opiskelemaan pitkää ruotsia. Ryhmä oli tiivis ja kannustava, ja Satu Skogster erittäin hyvä ja jämäkän lempeä opettaja. Tunneilla saatu palaute oli virheistä huolimatta kannustavaa ja asiallista, ja yrittämisestä sai aina myös kiitosta, mikä kannusti yrittämään vielä lisää. Sain hurjasti itsevarmuutta huomatessani, että isolla työllä on palkintonsa, kun kirjoitin pitkästä ruotisista C:n. Kurssien kuluessa löysin myös itselleni sopivia opiskelutapoja, joista on ollut myöhemmin paljon hyötyä.

Paras lukiomuistosi?
Mieleen nousee paljon kaikenlaista (oikeasti!) mukavista oppitunneista ja keskustelusta lukioajan perinteisiin wanhoihin ja penkkareihin. Wanhoista on jäänyt hyvä muisto, tanssien opettelu oli mukavaa ja oli mukavaa myös tutustua tanssipariini, josta tuli kurssin myötä ystäväni.